Rud Pedersenin suuri vaaliselitysaamu – kootut palat

Mikä selitti SDP:n hurjan korkeaa vaalitulosta ja perussuomalaisten rökaletappiota, ja mitä tuloksesta seuraa eri paikkakunnilla? Millaiset asetelmat kunta- ja aluevaalit loivat vuonna 2027 käytäviä eduskuntavaaleja silmällä pitäen?

Muun muassa näitä kysymyksiä valotettiin vaaliselitysaamussa, jonka tallenteen pääset katsomaan kokonaisuudessaan täältä.

Ehdokasasettelu, mielipidemittaukset ja ajan henki ennakoivat tulosta

Vaalit ratkaistaan pitkälti jo ehdokasasettelussa. Vaikka gallupit näyttäisivät hyvää, ilman paikallisia ehdokkaita kannatus ei realisoidu. Ehdokasmäärät laskivat enemmän tai vähemmän kaikilla puolueilla – erityisesti perussuomalaisten romahdus oli silmiinpistävä, sillä ehdokasmäärä lähes puolittui. SDP pärjäsi kohtalaisesti, mutta ehdokasasettelun osalta vaalien ensimmäinen "erä" meni kuitenkin Kokoomukselle. Väestön keskittyminen suuriin kasvukuntiin erityisesti Uudellamaalla (esim. Kirkkonummi, Tuusula, Nurmijärvi) korostaa ehdokasasettelun alueellista merkitystä.

Puoluebarometri toimii yhdessä ehdokasmäärien kanssa keskeisenä mittarina lopputuloksen ennakoimisessa. Viimeisin puoluebarometri osoitti SDP:n vahvan potentiaalin – 47 % suhtautui puolueeseen myönteisesti. Vaalit ovat potentiaalin realisoimista; pienikin potentiaali riittää, jos se saadaan liikkeelle. SDP:n teemoilla (terveydenhuolto, vanhuspalvelut, työllisyys, koulutus) on selkeä etumatka, ja vaalien toisen "erän" katsottiin menevän demareille.

Julkinen vaalikeskustelu oli vahvasti valtakunnallista, eikä selkeitä alueellisia tai kunnallisia teemoja noussut merkittävästi pintaan. Vaalit myötäilivät ajan henkeä - talouden tila ja tulevaisuuden epävarmuus hallitsevat ihmisten mieliä ja myös sitä, mitä he pitävät politiikassa tärkeänä. Huoli työllisyydestä ja toimeentulosta realisoituikin vaaleissa lopulta vasemmiston nousuna.

Vaaleissa kolme voittajaa ja yksi häviäjä

Kummallekin vaalille voidaan nimetä kolme voittajaa; SDP, keskusta ja vasemmistoliitto, kun taas vaalit hävisi selkeästi perussuomalaiset, joka kärsi murskatappion – kärkinimet saivat vain murto-osan aiemmista äänisaalistaan.

Kokoomukselle kuntavaalit olivat torjuntavoitto. Vaikka kannatus nousi 0,5 % edellisistä vaaleista, oli suurten pormestarikaupunkien, Turun ja Tampereen, menettäminen SDP:lle karvas pettymys. Kannatuksen nousu kertoo joka tapauksessa siitä, että kokoomus on hallitusvastuulle immuuni – sen äänestäjäkunta on vakaa, sitoutunut ja tyytyväinen. Hallituskumppaneille asetelma on päinvastainen - perussuomalaiset kantaa hallituksen päätösten taakan kokonaan kannatuksessaan, ja näin on käynyt historian saatossa myös muille kokoomuksen hallituskumppaneille, erityisesti Juha Sipilän keskustalle.

Vaalien suurena tarinana on ennen kaikkea PS:n kannattajien passivoituminen. Liikettä on myös puoluerajojen yli. Aikaisemmissa vaaleissa keskeisimpänä dynamiikkana on pidetty punavihreän kuplan sisäisiä liikkeitä, mutta nyt nähtiin, miten janaksi muotoutuneelta nelikentältä löydettiin SDP:n äänestäjiksi myös konservatiivisemmalta laidalta.

Mielenkiintoinen havainto on myös naisten aseman jatkuva vahvistuminen alue- ja paikallispolitiikassa. Naisenemmistöt löytyvät nyt kaikista suurimmista kaupungeista ja aluevaltuustoista kokonaisuudessaan. Esimerkiksi Helsingin vihreissä ja vasemmistossa on nyt yhteensä 31 valtuutettua, joista vain kuusi on miehiä.

Myös vasemmistoliiton kannatuksen siirtyminen vanhoista teollisuuskaupungeista pääkaupunkiseudulle sai kuntavaaleissa lopullisen sinettinsä – 26 % kokonaisäänimäärästä tuli Helsingistä, kun vielä vuonna 2017 osuus oli 16 %.

Mitä tuloksista seuraa?

Helsingissä vihervasemmisto sai enemmistön, vaikka kokoomus säilyi juuri ja juuri suurimpana puolueena. Tuoreelle pormestarille, kokoomuksen Daniel Sazonoville asetelma tulee olemaan haastava. Turussa on luvassa kovaa ratikkavääntöä, kun valitut valtuutetut jakautuvat vaalikonevastausten perusteella tasan vastustajiin ja puolustajiin.

Muita mielenkiintoisia vallanvaihdoksia tapahtui esimerkiksi Oulussa, jossa kokoomus ohitti keskustan suurimpana puolueena sekä Porissa, jossa PS putosi suurimman sijalta peräti kuudenneksi. Hyvinvointialueilla kokoomuksen hallitsemasta kuudesta alueesta peräti neljä siirtyi SDP:lle. Alueilla merkittävät suunnanmuutokset ovat kuitenkin epätodennäköisiä valtion määrittäessä budjetit ja tehtävät.

Perussuomalaisten kohdalla vaalikaudella on todennäköisesti luvassa loikkauksia muihin puolueisiin valtuustoryhmien kutistuessa. Asetelma kunta- ja aluevaaleissa on perussuomalaisille kuitenkin hyvin erilainen kuin eduskuntavaaleissa, jossa puolueelle tärkeät teemat kuten ilmastopolitiikka, EU ja maahanmuutto ovat vahvemmin esillä. Myös äänestysaktiivisuus on perinteisesti ollut korkeampi. Tappiosta ei siis suoraan voi ennustaa seuraavien eduskuntavaalien tulosta. Tuloksesta kuitenkin seuraa, että perussuomalaiset alkavat puskea sille tärkeitä tavoitteita vahvemmin hallituksessa, mikä on välttämätöntä uskottavuuden palauttamiseksi kannattajien keskuudessa.

SDP:n ennakkosuosikkiasema eduskuntavaaleihin vahvistuu, mikä on puheenjohtaja Antti Lindtmanille sekä mahdollisuus että riski. Potentiaaliselta pääministeriltä odotetaan vahvempia kannanottoja, joilta SDP on toistaiseksi välttänyt ja kyennyt siten miellyttämään kaikkia.