Onko aluevaaleissa tilaa politiikalle?

Valmistautuminen toisiin aluevaaleihin on käynnistynyt aivan eri asetelmasta kuin ensimmäisiin. Hyvinvointialueiden aloittaminen on ollut menestys tai katastrofi näkökulmasta riippuen. Alueiden järjestämisvastuulla olevat palvelut on pystytty tuottamaan suurin piirtein aiemmalla tyydyttävällä tasolla mittaluokaltaan valtavan organisaatiomuutoksen keskellä. Toisaalta palvelujen järjestäjille uusi kehysbudjetointi on nostanut pintaan suuruuden ekonomian sijaan niukkuuden ekonomian. Tuottaakseen vaadittavat palvelut alueet ovat tehneet 1,5 miljardia euroa alijäämää vuodessa. Uhkakuvana on tunnistettu heikentynyt kyky vastata palvelujen tarpeeseen tulevaisuudessa.

Tästä lähtökohdasta on ymmärrettävää, että poliittista keskustelua dominoi kaksi teemaa. Ensinnäkin palvelujen saatavuuden, laadun, vaikuttavuuden ja yhdenvertaisuuden vaatimisesta on käynnissä kilpalaulanta. Nämä tavoitteet on kyllä kirjattu toimialan sisältölakeihin, mutta toteuttamisen keinoista osataan ja uskalletaan käydä varsin vähän keskustelua. Tavallisin ehdotus on resurssien lisäys tai ainakin turvaaminen johonkin erityiseen (tunteita herättävään) kokonaisuuteen.

Toinen hallitseva teema on hyvinvointialueuudistuksen kokonaisuuden tai sen osien, esimerkiksi rahoitusjärjestelmän arvostelu. Kukaan ei kuitenkaan uskone, että uudistuksessa peruuttamalla tai säätämällä alueiden määrää jonnekin viiden ja kymmenen välille ratkaistaan tulevaisuuden kestävyysongelmia. Pitkällä tähtäimellä kestävyysongelmia tuskin ratkaistaan myöskään valtion lisärahoituksella tai alueiden verotusoikeudella.

Löytyisikö tavoitteiden saavuttamisen keinoista tilaa aidolle poliittiselle keskustelulle? Juha Sipilän hallituksen aikaisella uudistuskierroksella käytiin debattia markkinamekanismeista, kilpailusta, voitontavoittelusta ja valinnanvapaudesta palvelujen kehittämisen keinoina.

Voitontavoittelusta keskustelu on polarisoitunutta, sitä joko häveliäästi puolustetaan tai tunteellisesti vastustetaan. Kummallekin näkökulmalle on vahvoja puoltavia argumentteja, mutta ilman analyyttista tarkastelua lapsi voi mennä pesuveden mukana.

Jos menestystä tavoitteleva syöpärokotteita kehittävä biotekniikkayritys ei olisi saanut yhteistyökumppanikseen voittovaroistaan miljardien riskinottoon kykenevää kansainvälistä lääkejättiä, koronaepidemian kulku olisi ollut erilainen. Useat hyvinvointialueet eivät olisi saaneet käyttöönsä parasta mahdollista digialustaa, jos kansainvälisen pääomasijoittajan omistama suomalainen terveysjätti ei olisi sitä kaupallisella riskillä kehittänyt. Toisaalta säätelemätön ja hallitsematon hoivapalvelujen kasvu yhdistettynä yksityisten hoivayritysten omistajien voittovaatimuksiin johti vähitellen hoivakriisiin. Kielteisiä vaikutuksia palvelujen laatuun ja kokonaisuuden hallintaan liittyy myös vuokratyövoimaa tarjoavien yritysten kasvu- ja voitontavoittelupyrkimyksiin.

Palveluja ja tuotteita julkiselle järjestäjälle tarjoaville yrityksille on tässä polarisoituneessa asetelmassa tärkeä saada äänensä kuuluville niin, että tulevat aluepäättäjät ymmärtävät oikein julkisille palveluille tuotetun lisäarvon ja voitontuottamiskyvyn yhteyden.

Markkinamekanismit, kilpailu ja valinnanvapaus ovat sotepalveluissa vaikeasti hahmotettavia asioita. Yksinkertainen esimerkki hoivapalveluista valottaa asiaa. Jos mielenterveys- tai päihdekuntoutuja, vammainen tai muistisairas vanhus ja hänen omaisensa saisivat hyvinvointialueen tekemän sijoituspäätöksen sijaan vapaasti valita asuinpaikkansa alueen hyväksymistä palveluntuottajista, se voisi johtaa laatua parantavaan terveeseen kilpailuun. Valinnanvapaudesta ja kilpailusta ei kuitenkaan juuri puhuta keinona parantaa laatua ja asiakaslähtöisyyttä tai vaikkapa keinona turvata kansalaisten yhdenvertaisuutta ja itsemääräämisoikeutta. Ruotsin kokemukset osoittavat, että jo laatu- ja vaikuttavuustietojen yksikkökohtainen julkaiseminen parantaa palveluja. Joka tapauksessa olisi tärkeää käydä erilaisten kotimaisten ja ulkomaisten esimerkkien kautta rakentavaa keskustelua näistä aiheista.

Se, tuleeko aluevaalikeskustelusta kansalaisia, yrityksiä ja järjestöjä kiinnostava, riippuu siitä rohkeudesta, millä aidosti poliittisia teemoja uskalletaan asettaa arvioitaviksi ja puolustettaviksi. Yrityksillä ja järjestöillä on nyt monta hyvää syytä nostaa keskusteluun tuoreita näkökulmia, joilla on merkitystä tulevaisuuden kestävän soten rakentamiselle. Mielenkiintoinen vaalitalvi tulossa!

Blogin kirjoittaja Hannu Juvonen on toiminut Rud Pedersenin vanhempana neuvonantajana vuodesta 2019. Hän työskentelee pääosin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkuuksien parissa. Aiemmin sosiaali- ja terveydenhuollon julkisen ja yksityisen sektorin johtotehtävissä toiminut Hannu on myös Pihlajalinna Oyj:n hallituksen jäsen.