Aluevaalit, kuka voittaa mitä häh?

Huomaamatta, kesälomakauden ollessa leppoisimmillaan, 23.7. aluevaalien kampanja-aika alkoi virallisesti. Ainuttakaan ehdokasta ei ole nimetty ja harva varmaan edes tietää montako valtuutettua ollaan valitsemassa kuhunkin valtuustoon. Tai täällä Uudellamaalla edes mihin hyvinvointialueeseen kuuluu.

Tässä onkin aluevaalien keskeisin haaste: ketä ne kiinnostavat? Suomessa vaaliaktiivisuus on perinteisesti ollut suurinta presidentinvaaleissa (2018: 69,9%) ja eduskuntavaaleissa (2019: 72,1%), keskinkertaista kuntavaaleissa (2021: 55,1%) ja matalinta eurovaaleissa (42,7%). Hyvinvointialueiden ja valtuustojen tehtäväkenttä on yhä hämärän peitossa eikä asiaa auta rinnakkainen maakunta- ja maakuntavaltuustorakenne, johon päättäjät valitaan yhä kuntavaalien tulosten perusteella valtuustojen voimasuhteiden mukaisesti. Onkin ennakoitavissa, että äänestysaktiivisuus jää erittäin matalaksi. Asiaa ei auta varsinainen vaaliaika: aluevaalien ehdokasnumerot saapuvat 23.12. – siitä sitten reippaasti jouluaattona kampanjoimaan, loppiaisena lappua jakamaan!

Kuka vaaleissa sitten voittaa ja miltä valtuustojen koostumus voi näyttää? Eroaako se nykyisistä valtuustoista?

Yleinen nyrkkisääntö äänestysaktiivisuuden ja puolueiden kannatuksen välillä on, että erityisesti Kokoomus hyötyy matalasta äänestysprosentista, vastaavasti SDP:n ja erityisesti Perussuomalaisten kannatus laskee. Näissä vaaleissa hyvä kysymys on myös sote-kysymysten paikallisuus, joka saattaa nostaa äänestysaktiivisuutta pienissä kunnissa enemmän kuin alueiden keskuskaupungeissa – voihan tulilinjalla olla pienen kunnan ainoan terveysaseman tulevaisuus. Maaseutumaisissa kunnissa ylipäätään sitoutuminen "maakuntaan" voi olla vahvempaa kuin kaupungeissa, joissa oman kaupungin identiteetti on ollut keskeisempi. Ja tietysti nyt erityisesti Uudellemaalle on luotu kokonaan uusia hallintopaketteja, Vantaa-Keravan hyvinvointialueella ei oikein ole identiteettiä ja tuskin myöskään tulee.

Tarkastellaan vähän tarkemmin Varsinais-Suomea.

Varsinais-Suomen hyvinvointialueeseen kuuluu 27 kuntaa, asukkaita on yli 400 000, joten valtuutettuja valitaan 79. Mallinsin tulevaa vaalitulosta kevään kuntavaalien tulosten pohjalta. Jaoin kunnat neljään eri ryhmään koon mukaan siten, että suurimmissa äänestysaktiivisuus olisi matalin ja pienimmissä korkein. Tämä vastaa myös kuntavaalien äänestysaktiivisuutta, Varsinais-Suomen 11 pienimmässä kunnassa äänestysaktiivisuus oli keskimäärin 61,7% kun suurimmissa jäätiin 55 prosenttiin.

Asetin pienet negatiiviset kertoimet perussuomalaisille, vihreille ja vasemmistolle. Vastaavan positiivisen kertoimen Kokoomukselle ja Keskustalle.
No alt text provided for this image

Tässä skenaariossa äänestysprosentti oli eurovaaleja vastaava 43 %. Siinä, kuten kaikissa muissakin (vielä matalamman aktiivisuuden) skenaarioissa Varsinais-Suomen selkeä voittaja oli Kokoomus. Se oli sitä ilman painotuskertoimiakin. Myös Keskusta nosti kannatustaan, mutta vähemmän kuin Kokoomus ja ilman kertoimia jäisi myös Perussuomalaisten taakse kannatuksessa. Keskustan kannatuksen ydinaluetta ovat pienet kunnat, joiden väestö ei riitä nostamaan riittävästi puolueen kannatusta vaikka niissä äänestettäisiin selvästi suuria kaupunkeja ahkerammin. Varsinais-Suomi on maakunnistamme Kokoomus-vetoisimpia, joten tilanne voi olla jonkin verran erilainen esim. Keski-Suomessa.

Ketä valtuustoihin sitten valittaisiin?

Puolueiden kannattaa asettaa ehdolle ihmisiä, jotka keräävät ääniä. Siksi näissäkin vaaleissa tullaan näkemään ehdokkaina niin kansanedustajia kuin ministereitäkin. Alueen kuntien valtuutetut ovat ehdolla tietenkin.
No alt text provided for this image

Varsinais-Suomessa skenaarioni mukaan Kokoomus saisi 21 valtuutettua. Kevään kuntavaaleissa Turussa vähiten ääniä saanut Kokoomuksen 16. valtuutettu sai 336 ääntä. Tämän äänimäärän ylitti Salossa yksi, Kaarinassa kaksi ja Raisiossa yksi valtuutettu.

Pienemmissä ryhmissä keskuskunta näkyy vielä jyrkemmin. Esim. Vihreissä vain kaarinalainen kansanedustaja Sofia Virta sai enemmän ääniä kuin Turun viimeinen valtuutettu – eikä ryhmään mahdu edes koko Turun 10 hengen valtuustoryhmä.

Hyvinvointialuevaltuustoista tuleekin alueen keskuskuntien ja suurten kuntien valtuustojen kopioita. Jos Uudellamaalla olisi järjestetty koko maakunnan kattavat aluevaalit, olisi suurin osa valtuutetuista tullut Helsingistä, kansanedustajia ja kärkipoliitikkoja Espoosta ja Vantaalta ja muutama harvinaisempi paikallinen satraappi, käytännössä Matti Vanhasen kaltaisia valtakunnan politiikasta tunnettuja, pienemmistä. Tai Varsinais-Suomen tapauksessa Annika Saarikko 1300 asukkaan Oripäästä.

On tietysti mahdollista, että paikallisesti ryhdytään keskittämään ääniä, mutta sekään ei ole taattua – voihan olla mukavampaa äänestää tuttua kansanedustajaa keskuskaupungista kuin oman kylän poikaa tai tyttöä.

Dynamiikka muuttaa valta-asetelmaa. On mielenkiintoista nähdä mitä tästä seuraa Keskusta-johtoisten pienten kuntien palveluille – oliko puolueen kauan havittelema maakuntataso päätöksentekoon sittenkin Pyrrhoksen voitto?

Hannu Oskala on paitsi vanhempi konsulttimme, myös haitaristi ja helsinkiläinen kaupunkiaktiivi – cityvihreä betoninhalailija, kuten hän itse määrittelee.