Kuntavaalit: C1, C3, C6, C21, C56 vai C310?

Kuntavaalit, tuo kansandemokratian suurjuhla lähestyy, kaikesta huolimatta. Vielä 1980-luvulla ehdokkaita oli tarjolla noin 67 000 ja valituksi tuli 13000. Noista päivistä luvut ovat tulleet alaspäin, mutta silti valtuustoihin pyrkii tälläkin kertaa noin 34 000 valpasta kansalaista ja luottamustoimen saa noin 9000. Nämä ihmiset ovat demokratian sotureita! Kymmenen kunnianlaukausta ja papukaijamerkki!

Näihin vaaleihin valmistaudutaan pitkälti samanlaisella kattauksella kuin muihinkin: puolueiden puheenjohtajat ja kansallisesti tunnetut puhuvat päät väittelevät ja mediassa menevät iloisesti sekaisin niin kansalliset kuin paikalliset aiheet. Tv-väittelyitä seuraamalla voisi kuvitella, että Luhangan (690 asukasta) valtuustossa päätetään EU:n elvytyspaketista. (Ei päätetä.)

Mitä sitten kannattaisi seurata – ja mitä ehkä valtakunnallisenkin median tulisi seurata vähän tarkemmin.

Suomen kuudessa suurimmassa kunnassa (ns. C6, Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Turku ja Oulu) asuu 1,8 miljoonaa suomalaista eli noin kolmannes. Liiketoiminnasta, uudisrakentamisesta, palveluista – sanalla sanoen kasvusta – osuus on selvästi suurempi. Siksi näitä kaupunkeja kannattaisikin tarkastella erillään valtakunnallisesta puoluekannatuksesta ja teemoista.

Vuoden 2017 vaalit vei Kokoomus Jan Vapaavuoren mitalla – valtakunnallisen kannatuksen ero toiseksi jääneeseen Sdp:hen oli noin 30000 ääntä, eli juuri Jannen äänten verran Helsingissä. Nyt gallupit tietysti povaavat vähän toisenlaista lukua, mutta Kokoomuksen asema kuntavaaleihin on yhä vahva. On selvää, että erityisesti valtakunnallisesti Perussuomalaiset tulee tekemään jäätävän kovan loikan. Ja yhtä selvältä vaikuttaa, että loikkaa tehdään erityisesti Keskustan kustannuksella.
Kuva 1
Mutta jo 2017 puolueiden voimasuhteet C6 -kaupungeissa näyttivät todella erilaiselta kuin valtakunnallisesti:
Kuva 2
Ja C6-kaupunkien joukossa on Oulu, joka on perinteisesti Keskustan voimakasta tukialuetta. Tarkasteltaessa vain pääkaupunkiseudun kolmea kaupunkia, joissa asuu n. 1,2 miljoonaa suomalaista, kuva on vielä selkeämpi. Ainakin 2017 kaupungit olivat Kokoomuksen ja Vihreiden kenttä:
Kuva 3
Kuntavaalien asetelmissa näkyykin suomalaisen poliittisen kentän jakautuminen useampiin eriytyviin todellisuuksiin. Urbaani ja ruraali kehittyvät eri tahtiin ja eri suuntiin. Voiko tämä olla jatkossa jopa merkittävämpi jakolinja kuin perinteinen vasemmisto-oikeisto? Kehitetäänkö hallitustason politiikkaa suurten vai pienten kuntien toivomaan suuntaan? Miten käy koko valtakunnan kasvun, jos suurten kuntien kehitystä pyritään tietoisesti rajaamaan?

Se on selvää, että ainakin C6, C56 (keskuskunnat) ja pienet paikkakunnat ansaitsisivat omat tv-debattinsa, joissa keskusteltaisiin eri teemoista – niin erilaisia kuntatason kysymykset ja haasteet ovat Helsingissä, Mikkelissä ja Luhangalla. Ja EU-tukipaketista ei pitäisi puhua oikeastaan yhdessäkään.

Hannu Oskala on paitsi vanhempi konsulttimme, myös haitaristi ja helsinkiläinen kaupunkiaktiivi – cityvihreä betoninhalailija, kuten hän itse määrittelee.