Teknologiayritykset joutuvat keskelle kasvavaa painetta

Euroopassa tullipäätös on tulkittu selkeäksi siirtymäksi yksipuoliseen kauppapolitiikkaan, joka kohdistuu myös liittolaisiin. Tämä on omiaan muuttamaan tulkintaa Yhdysvaltojen kansainvälisestä toimintakehyksestä. Keskeistä on, että tällaiset toimet vaikuttavat suoraan myös siihen, millä tavalla eurooppalaiset sääntely- ja kilpailuviranomaiset suhtautuvat yhdysvaltalaisiin teknologiayhtiöihin lähitulevaisuudessa.

Yhdysvaltalaiset digijätit ovat viime vuosina olleet tiiviisti eurooppalaisen sääntelyn kohteena. Digimarkkinasäädös (DMA) ja digipalvelusäädös (DSA) ovat jo nyt muuttaneet pelisääntöjä merkittävästi. Näiden toimeenpano on kuitenkin tapahtunut ympäristössä, jossa transatlanttinen yhteistyö on nähty osaksi vakaata sääntelypohjaa. Nyt tilanteessa, jossa Yhdysvaltain hallinto määrittää kauppapolitiikkaa yksinomaan omilla ehdoillaan, yhä useammat eurooppalaiset päättäjät ja viranomaiset ovat valmiita tarkastelemaan suuryrityksiä aiempaa suorasukaisemmin.

Tämä kehitys voi vahvistaa suuntausta, jossa yhdysvaltalaisten teknologiayhtiöiden toimintaa EU-alueella arvioidaan yhä enemmän myös strategisesta ja ulkopoliittisesta näkökulmasta, jolloin sääntely on osa laajempaa pyrkimystä varmistaa eurooppalainen itsemääräämisoikeus kriittisiltä osin. On syytä huomata, että tällainen kehitys ei rajoitu enää EU-komissioon ja muihin Brysselin instituutioihin, vaan saa tukea myös jäsenvaltioiden lainsäätäjiltä ja kansallisilta viranomaisilta.

Suomen kaltaiset teknologiaorientoituneet, avoimiin markkinoihin sitoutuneet maat ovat perinteisesti suhtautuneet varovaisen pragmaattisesti tiukempaan sääntelyyn. Kuitenkin myös täällä keskustelu on siirtymässä siihen suuntaan, jossa painotetaan digitaalisen suvereniteetin ja eurooppalaisten arvojen turvaamista teknologia-alustoilla. Tämä tarkoittaa, että sääntelyaloitteet, joita aiemmin tarkasteltiin puhtaasti teknistaloudellisina, saatetaan jatkossa nähdä osana laajempaa poliittista kokonaisuutta.

Kysymys kuuluukin, millä keinoin Eurooppa voi vastata tilanteeseen, jossa keskeinen liittolainen toimii yhä enemmän omien kansallisten intressiensä ohjaamana. Voidaanko lainsäädäntöä muotoilla niin, että se vahvistaa strategista itsenäisyyttä ilman, että se horjuttaa avoimen talouden perusperiaatteita? Miten pitkälle ollaan valmiita menemään suuryritysten valvonnassa ja läpinäkyvyyden lisäämisessä, kun kyse on järjestelmän vakaudesta? Ja kuinka nopeasti nämä keskustelut muuttuvat konkreettisiksi politiikkatoimiksi, kun kansallinen ja eurooppalainen intressi alkavat yhdentyä?

Yhdysvaltalaisten teknologiayhtiöiden kannalta tilanne edellyttää nyt erityistä tarkkaavaisuutta. Sääntely-ympäristön kehitystä on syytä tarkastella paitsi lainsäädännön aikataulujen, myös poliittisen ilmapiirin muutoksen kautta. Tullipäätös on lisännyt epävarmuutta transatlanttisissa suhteissa ja tämä heijastuu suoraan siihen, miten todennäköisesti sääntely tiukkenee, missä muodossa ja kuinka nopeasti.

Nyt käynnissä oleva kauppapoliittinen kehitys toimii katalyyttinä eurooppalaiselle sääntelyintegraatiolle teknologian saralla. Toisin kuin aiemmin, kyse ei ole enää reaktiivisesta viranomaistoiminnasta, vaan yhä selvemmin strategisesti motivoidusta sääntelypolitiikasta. Teknologiayritysten on tärkeää olla aktiivisesti läsnä tässä keskustelussa ja varmistaa, että ne rakentavat luottamusta sidosryhmiin sekä reagoivat nopeasti muuttuvaan poliittiseen ja oikeudelliseen dynamiikkaan.

Se, miten aktiivisesti yhtiöt Euroopassa nyt toimivat ja kuinka he asemoivat itsensä, voi määrittää niiden liikkumavaran vuosiksi eteenpäin.

Kirjoittaja Karri Kattelus on osakas Suomen Rud Pedersenillä. Hän seuraa kansallisen ja kansainvälisen sääntelyn kehitystä ja tukee teknologiayrityksiä sääntelyn tuomien haasteiden ratkaisemisessa.