Kilpailukykyistä teollisuuspolitiikkaa vähähiilisyyden ehdoin – analyysi EU:n puhtaan teollisen kehityksen ohjelmasta

Kilpailukykyistä teollisuuspolitiikkaa vähähiilisyyden ehdoin – analyysi EU:n puhtaan teollisen kehityksen ohjelmasta

Kuusi vuotta sitten julkistettu Green Deal loi perustan EU:n hiilineutraaliustavoitteille vuodelle 2050. Nyt julkaistu Clean Industrial Deal reagoi globaaleihin muutoksiin ja pyrkii tarjoamaan kilpailukykyisemmän lähestymistavan teollisuuden kehittämiseen.

Ohjelma perustuu kuuteen pilariin:

• Energiahintojen alentaminen
• Puhtaiden tuotteiden kysynnän edistäminen
• Investointien rahoittaminen
• Materiaalien saatavuuden turvaaminen
• Kansainvälisten kumppanuuksien kehittäminen
• Työntekijöiden uudelleenkouluttaminen

Esimerkiksi ”Made in Europe" -kiintiöiden käyttöönotto julkisissa hankinnoissa ja uudet kestävyyttä korostavat tuotemerkinnät on luotu vahvistamaan EU:n sisämarkkinoita. Ohjelmaa voidaankin pitää osittain vastauksena Yhdysvaltojen protektionistiselle kauppapolitiikalle ja Kiinan nopealle teolliselle kasvulle.

Tässä kirjoituksessa tarkempaan syynäykseen on otettu Industrial Decarbonisation Accelerator Act -lakialoite, joka keskittyy teollisuuden vähähiilistämisen nopeuttamiseen sekä uusi Clean Industry State Aid -kehys, joka pyrkii yksinkertaistamaan valtiontukisääntöjä ja lisäämään investointivarmuutta.

Vauhtia teolliseen murrokseen - energiaintensiivistä teollisuutta on tuettava murroksessa vahvemmin

Komissio on kuullut Green Dealiin tyytymättömiä teollisuuden edustajia, jotka kaipaavat selkeyttä, ennakoitavuutta ja ennen kaikkia kannustimia tuotantonsa vähähiilistämiseen. Industrial Decarbonisation Accelerator Act pyrkii tarttumaan murroksen pullonkauloihin, kuten luvituksen hitauteen.

Ohjelma kehottaa jäsenvaltioita hyödyntämään uusiutuvan energian direktiivin mahdollistamia nopeutettuja lupamenettelyjä, kuten selkeitä aikarajoja ja yhden yhteyspisteviranomaisen luomista. Tällä hetkellä vain seitsemän jäsenvaltiota on ottanut menettelyt täysmääräisesti käyttöön. Suomi on ottanut käyttöön etusijamenettelyn vihreän siirtymän hankkeille, mikä mahdollistaa ympäristölupien nopeamman käsittelyn aluehallintovirastossa. Vuonna 2026 toimintansa aloittaa myös lupa- ja valvontavirasto, joka yhdistää ympäristölupien käsittelyn yhteen viranomaiseen.

Luvituksen nopeuttamismenettelyjen toteuttaminen ei kuitenkaan ole mutkatonta. Uusiutuvan energian direktiivissä määritellyt kriteerit sulkevat monia päästöttömiä teknologioita ulos ja esimerkiksi ”ei merkittävää haittaa”-kriteerin soveltaminen kansallisessa lainsäädännössä on haastavaa. Luvituksen nopeuttaminen on lisäksi hajaantunut EU:ssa useisiin eri direktiiveihin ja asetuksiin.

Vaikka direktiivi lainsäädännön tyyppinä mahdollistaa kansallista joustavuutta, on esimerkiksi Suomen nykyinen hallitus tehnyt linjauksen, että direktiivit pyritään toimeenpanemaan mahdollisimman vähin kansallisin muutoksin - eli toisin sanoen erilaisten joustomahdollisuuksien pyörittelyä halutaan välttää, jotta toimeenpano ei menisi liian monimutkaiseksi, ja jotta komission hyväksyntä saataisiin nopeasti. Jäsenvaltiot ja yritykset toivovatkin komissiolta selkeää sääntelyä ja ohjeistusta sen suhteen mikä on kansallisesti mahdollista ja mikä ei.

Ohjelman mukaan uusi EU-lainsäädäntö tuleekin esittämään konkreettisia toimenpiteitä luvituksen nopeuttamiseksi, ottaen huomioon opit uusiutuvan energian direktiivin, nettonollateollisuusasetuksen sekä kriittisten raaka-aineiden asetuksen toimeenpanosta.

Puhtaiden teknologioiden ja lopputuotteiden kaupallistaminen

Clean Industrial Deal esittelee toimenpiteitä myös uusien puhtaiden teknologioiden ja lopputuotteiden kysynnän lisäämiseksi.

Esimerkiksi hiilidioksidin talteenotto ja varastointi/hyödyntäminen on ollut useita vuosia paljonpuhuttu keinovalikoima teollisuuden päästöjen vähentämiseksi, mutta toistaiseksi monet investoinnit ovat lykkääntyneet. Erityisesti hiilidioksidin loppusijoituspaikka on nähty haasteena. Vaihtoehtona on varastointi geologisiin muodostumiin merenpohjan alle Norjaan tai hiilidioksidin hyödyntäminen muissa lopputuotteissa, kuten polttoaineiden ja kemikaalien valmistuksessa. Oli vaihtoehto kumpi tahansa, sen on oltava taloudellisesti kannattavaa.

Toistaiseksi hiilidioksidille ei kuitenkaan ole syntynyt toimivia markkinoita, minkä vuoksi EU pyrkii luomaan puhtaille teknologioille ja tuotteille edelläkävijämarkkinat (lead markets). Vuosi sitten komissio antoi tiedonannon teollisen hiilenhallinnan strategiasta, jonka toimeenpanon myötä on tarkoitus luoda toimivat markkinat talteen otetulle hiilidioksidille ja näin luoda kannustimet teollisille hiilenpoistoille. Vähähiilisen tuotteen tulisi aina olla kannattavampi valinta niin yrityksille kuin kuluttajillekin.

Kysyntää eurooppalaisille tuotteille pyritään lisäämään myös julkisten ja yksityisten hankintakriteereiden uudistamisella. Hankintakriteereihin lisätään minimivaatimukset EU-tuotannon osuudesta. Lisäksi julkisissa hankinnoissa tullaan painottamaan yhä enemmän hinnan ulkopuolisia arviointikriteereitä, jotka kannustavat ennen kaikkea kestävään ja vähähiiliseen tuotantoon.

Industrial Decarbonisation Accelerator Act -lakialoitteessa ehdotetaan tuotemerkintää, joka kertoo päästökauppadatan avulla teollisuustuotteiden hiilisisällöstä. Tavoitteena on lisätä esimerkiksi puhtaan teräksen ja sementin kysyntää rakentamisessa. Kun teollisuustuotteisiin liitetään asianmukaiset kannustimet, tuotemerkinnät voivat ohjelman mukaan tehokkaasti vauhdittaa siirtymistä vähähiiliseen tuotantoon.

Rakentamisessa käytetään lisäksi monia eri tapoja laskea hiilidioksidipäästöjä, mikä vaikeuttaa vertailua ja luotettavien tulosten saamista. EU haluaa yhtenäistää ja yksinkertaistaa näitä menetelmiä. Ala toivoo tätä myös, kunhan menetelmät ovat tieteellisesti luotettavia ja huomioivat yritysten jo tekemän työn päästöjen vähentämiseksi. Byrokratian lisääminen ilman todennettuja hyötyjä ei ole tarkoituksenmukaista.

Valtiontuet yksinkertaistuvat

Uusi Clean Industry State Aid -kehys tulee uudistamaan puhtaan siirtymän investointien valtiontukisääntöjä. Uudistuksen on muun muassa tarkoitus pidentää investointien suunnitteluaikaa, mikä lisää investointivarmuutta. Alan toimijat ovat kritisoineet komission viime kaudella luotuja kriisi- ja siirtymäpuitteiden määräaikoja turhan tiukoiksi. Isojen hankkeiden kohdalla 36 kuukauden aikaraja toteuttamiselle on lyhyt, sillä esimerkiksi teknologian saatavuuteen ja lupahakemusten hyväksyntään liittyy paljon epävarmuustekijöitä.

Toinen tärkeä uudistus on valtiontukisääntöjen yksinkertaistaminen. Kehyksessä esitellään muun muassa "off-the-shelf" vaihtoehtoja, minkä kautta sopivien hankkeiden määrittely on jäsenvaltioissa helpompaa ja virkahenkilöiden työkuorma helpottuu.

Uudistus on tärkeä - esimerkiksi Suomessa esitelty verohyvitysmalli puhtaan siirtymän investoinneille on aiheuttanut hämmennystä yrityksissä. EU sallisi kriisi- ja siirtymäpuitteisiin pohjautuvan tuen laajemman käytön, mutta yksityiskohtaiset säännöt ja raskas soveltaminen ovat johtaneet siihen, että tuen laajuutta on Suomessa rajoitettu käyttöönoton nopeuttamiseksi. Siksi hyvitys ei esimerkiksi tue teollisten tuotantoprosessien vähähiilistämiseen tähtääviä investointeja, joissa käytetään verkkosähköllä tuotettua vetyä.

Suomen kannalta paras tilanne olisi tietenkin valtiontukien rajoittaminen. Valtiontukikilpailu on tullut kuitenkin myös Eurooppaan jäädäkseen, mikä on Suomen kaltaisen pienen vientivetoisen maan kannalta haastavaa – julkista rahaa kun ei ole liikaa jaettavaksi. EU tulee kuitenkin vahvistamaan myös omaa rahoituskehystään esimerkiksi uudella teollisen vähähiilistämisen pankilla, johon tullaan kanavoimaan jaettavaksi 100 miljardia euroa päästökauppatuloista.

Teknologianeutraalius – toteutuuko se sittenkään?

Luonnos Clean Industrial Dealista vuodettiin medialle jo päiviä ennen lopullista julkaisua. Vuodettu versio suututti erityisesti ydinvoimatoimijat. Ydinvoimaa ei mainittu valtiontukisääntöjen ja luvituksen nopeuttamiseen tähtäävien aloitteiden yhteydessä, mitkä nykymuodossaan on räätälöity uusiutuvalle energialle. Komissio kuuli soraäänet, sillä lopullisessa versiossa komissio sitoutui valtiontukien arviointiin ydinvoimateknologioiden ja -toimitusketjujen näkökulmasta teknologianeutraalisuuden periaatetta noudattaen.

Vuodetussa valtiontukikehyksessä, joka voi vielä muuttua, todetaan kuitenkin, että vihreälle vedylle voidaan antaa etusija vedyntuotannossa verrattuna "vähähiiliseen" vetyyn, joka voi olla peräisin ydinvoimasta tai fossiilisista polttoaineista yhdistettynä hiilidioksidin talteenottoon. Vaikka komission työohjelma sitoutuu toimenpiteisiin esimerkiksi pienydinreaktoreiden käyttöönoton edistämiseksi, on tärkeää, että teknologianeutraalius otetaan huomioon kaikissa toimenpiteissä, jotka edesauttavat EU:n 2050 hiilineutraaliustavoitetta.

Toimeenpano ratkaisee

Kaiken kaikkiaan Clean Industrial Deal on kokonaisvaltainen ohjelma teollisuuden vähähiilistämiseksi. Ohjelmassa on otettu huomioon Green Dealin yksityiskohtaisesta toimeenpanosta aiheutunut hallinnollinen taakka sekä toisaalta Venäjän hyökkäyssodasta aiheutuneen energiakriisin vaatima nopeutettu fossiilisista raaka-aineista irtautuminen ja ennen kaikkea Euroopan kilpailukyvyn heikentyminen.

On fakta, että Clean Industrial Deal keskittyy edeltäjäänsä enemmän teollisuuden kilpailukykyyn ja vaikka se tapahtuu vähähiilistämisen kautta, on vähempi huomio jäänyt väistämättä ympäristön- ja luonnonsuojelulle.

Se, voidaanko ohjelmaa kutsua strategiaksi, on toinen kysymys, josta asiantuntijat kiistelevät. EU:ssa on pitkään keskusteltu siitä, tulisiko sen tarjota lainsäädäntölistausten sijaan strategisempia pelikirjoja toimeenpanijoiden käyttöön. Prosessien ja lainsäädännön yksinkertaistaminen on kuitenkin kantava strateginen teema sekä komission työohjelmassa että puhtaan teollisen kehityksen ohjelmassa, eikä sen painoarvoa tule väheksyä teollisen siirtymän mahdollistamiseksi.

Sen lisäksi, että Clean Industrial Deal esittelee joukon uusia toimenpiteitä puhtaan siirtymän vauhdittamiseksi, on kuitenkin tärkeää muistaa kaikki se, mikä on yhä toimeenpanoa vailla. Green Deal ja siitä johdettu Fit for 55 -lainsäädäntöpaketti esittivät ennätysmäärän vastuullisuus-, ympäristö- ja energialainsäädäntöä, joista monet eivät edes ole astuneet vielä voimaan kansallisesti.

Myös teknologianeutraalius on periaate, jonka nimeen EU on vannonut pitkään, ja joka on vihdoin realisoitumassa myös EU:n puhtaan siirtymän strategioissa – hitaasti, mutta varmasti. Puutteita kuitenkin riittää, ja on tärkeää, että EU kykenee ottamaan periaatteen mukaan kokonaisvaltaisesti osaksi kaikkea lainsäädäntöä.

EU on joka tapauksessa ottanut opikseen ja katsoo ympäristö-, ilmasto-, energia-, teollisuus- ja kilpailukykypolitiikkaa yhtenä kokonaisuutena. Tärkeää on, että tämä näkökulma säilyy läpi lainsäädäntöprosessin valmistelusta kansalliseen toimeenpanoon ja osapuolet, joita lainsäädäntö koskettaa eniten, otetaan mukaan valmisteluun.

Seuraa erityisesti näitä:

Clean Industrial Deal State Aid Framework (Q2 2025)

• Uudet valtiontukisäännöt määrittävät, mihin puhtaan siirtymän investointeihin voi saada julkista tukea.

Industrial Decarbonisation Accelerator Act (Q4 2025)

• Luvituksen nopeuttamismenettelyt tarkentuvat.
• Vähähiilisten tuotteiden merkinnät.
• Kestävyys- ja resilienssikriteerit sekä EU-tuotannon minimivaatimukset hankinnoissa.

Blogin kirjoittaja Sofia Leinonen on vaikuttajaviestinnän konsultti, joka työskentelee pääosin energia- ja teollisuusasiakkuuksien parissa ja seuraa aktiivisesti EU:n päätöksentekoa.