Miltä näyttää Green Deal 2.0?

Kuluvan parlamenttikauden tärkeimpänä saavutuksena pidetään kunnianhimoista Green Deal -ohjelmaa, jonka toimenpiteillä EU saavuttaa ilmastoneutraaliuden vuoteen 2050 mennessä, sekä ohjelman toimeenpanoon luotua massiivista Fit for 55 -lainsäädäntöpakettia, jolla vuodelle 2030 asetetut päästövähennykset saavutetaan.

Fit for 55-paketin lainsäädäntöehdotuksia ei ole vielä edes monilta osin toimeenpantu, kun EU:n on jo käännettävä katse kohti 2040-lukua. Seuraava komissio ja parlamentti ovatkin näytön paikan edessä – kykeneekö Green Deal 2.0 säilyttämään saman kunnianhimon tason, ja miltä polku vuoden 2040 päästövähennystavoitteisiin näyttää?

Esimakua seuraavan komission työohjelmasta saatiin helmikuussa 2024, kun komissio julkaisi tiedonantonsa EU:n vuoden 2040 päästövähennystavoitteista. EU tavoittelee 90 %:n nettopäästövähenemää vuoden 1990 päästöihin verrattuna. Komissio korosti tiedonannossaan investointivarmuuden lisäämistä vihreään siirtymään, joten seuraavan komission ilmastopolitiikan odotetaan olevan nykyistä teollisuusmyönteisempi.

Sitä se todennäköisesti on myös sillä perusteella, että parlamentin poliittinen jakauma tulee ennusteiden mukaan kallistumaan oikealle.

Vaaliasetelmat suosivat oikeistoa

Vaalit käydään hyvin erilaisessa Euroopassa kuin viimeksi vuonna 2019. Tällöin Greta Thunbergin luotsaama Fridays for Future -ilmastoliike sai paljon tuulta alleen erityisesti nuorten keskuudessa, mikä näkyi myös vaalituloksessa – vihreät saivat 22 uutta paikkaa parlamentissa. Politiikan kommentaattorit nimittivät vaaleja ”ensimmäisiksi ilmastovaaleiksi”. Vaalitulos oli omiaan luomaan kunnianhimoista Green Deal -ohjelmaa.

Nyt tilanne on toinen. Koronapandemia ja Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan ovat vieneet poliittista ilmatilaa ilmastonmuutokselta – Euroopan kilpailukyky valtiontukikilpailun kiristyessä, strateginen autonomia ja puolustuskyky painavat monille äänestäjille enemmän vaaliuurnilla.

Mitä seuraavalla parlamenttikaudella on luvassa?

Green Deal 2.0 tulee heijastelemaan poliittisten valtasuhteiden muutoksia. Luvassa on joissain asioissa takapakkia, mutta toisissa harppauksia eteenpäin. Paljon riippuu myös siitä, saako komission nykyinen puheenjohtaja Ursula von der Leyen jatkokauden, mikä näyttää kuitenkin hyvin todennäköiseltä.

Jo nyt on tiedossa, että hiilenhallintateknologioille on asetettu paljon odotuksia päästövähennysten saavuttamiseksi. Komission 2040-tiedonannon yhteydessä julkaistiin tiedonanto teollisen hiilenhallinnan strategiasta, jolla pyritään luomaan lainsäädännöllisiä ja taloudellisia kannustimia teknisille nieluille. Tekninen nielu muodostuu esimerkiksi silloin, kuin hiilidioksidi otetaan talteen teollisesta prosessista ja varastoidaan pysyvästi. Lisäksi ensimmäisen EU-tason sertifiointikehyksen valmistelu pysyville hiilenpoistoille, hiiliviljelylle ja hiilen varastoimiselle pitkäkestoisiin tuotteisiin, on loppusuoralla.

Toisaalta, jotta Green Deal 2.0 kykenee säilyttämään saman kunnianhimon tason kuin viisi vuotta sitten, sen tulee vastata haasteisiin niillä sektoreilla, joilla vihreä siirtymä koetaan haastavimmaksi toteuttaa – esimerkiksi maataloudessa. Maataloustoimijat ovat niitä, jotka kokevat tulleensa eniten petetyksi Green Dealin myötä. Maanviljelijät niin Tšekistä, Saksasta, Puolasta kuin Slovakiastakin ovat kevään mittaan protestoineet laajasti Green Dealin tuomia uudistuksia vastaan. Protestoijien mukaan ympäristövaatimusten kiristyminen nostaa maataloustuotteiden hintoja, mikä heikentää EU-maiden kilpailukykyä ulkopuolisiin tuottajiin verrattuna.

Sen sijaan ”helpompi” harjoitus tulee olemaan sektoreilla, joilla siirtymä on jo kovassa vauhdissa – kuten sähköntuotannon irrottamisesta fossiilisesta energiasta. Puhtaan sähkön tuotantokapasiteetti kasvaa vauhdilla, ja seuraava askel on varmistaa, että meillä on tarpeeksi sähköistyvää teollisuutta, joka sitä voi hyödyntää ja infrastruktuuria, jolla sähköä voidaan siirtää ja varastoida. Suuret vihreän siirtymän investoinnit edellyttävät EU:lta ennakoitavaa sääntelyä, toimivia sähkömarkkinoita ja EU-tason tukimekanismeja, jotta riskialttiista innovaatioista tulee kaupallisesti kannattavia.

Kuinka valmistautua?

Seuraavan komission työohjelman valmistelu on jo pitkällä, vaikka uusi komissio valitaan vasta parlamenttivaalien jälkeen. Parlamentin kokoonpanon merkitystä vähättelemättä, uuden komission sana tulee lainsäädäntöehdotusten antajana painamaan enemmän. Ursula von der Leyenin luotsaamana vihreää siirtymää ei olla peruuttamassa, mutta kompromisseja on löydettävä entistä enemmän, jotta kaikki jäsenmaat ja puolueryhmät saadaan yhteisten tavoitteiden taakse.

Jäsenmaiden painoarvoa ei tässäkään yhteydessä sovi unohtaa. Jäsenmaiden ministereistä koostuvan EU-neuvoston puolen vuoden välein vaihtuvalla puheenjohtajamaalla on valtaa jarruttaa tai nopeuttaa asioiden etenemistä, minkä lisäksi valtioiden johdosta koostuva Eurooppa-neuvosto on ensi kädessä taho, joka tekee poliittisen linjauksen 2040-tavoitteista. Kun vauraammat teollisuusmaat visioivat teknisiä nieluja ja vetytehtaita, on monille Keski- ja Itä-Euroopan maille tärkeämpää varmistaa, että siirtymä on oikeudenmukainen kaikille osapuolille – myös maille, joissa siirtymä etenee hitaammin, ja joille se maksaa enemmän perinteisten elinkeinojen, kuten hiilivoimaloiden, toiminnan hiipuessa.

Yritysten kannalta EU-vaikuttamisen viestejä kannattaakin pohtia yhä laajemmasta näkövinkkelistä – Green Deal 2.0 tulee olemaan yhtä lailla ilmasto-, luonto- ja energiapolitiikkaa kuin sosiaali-, teollisuus- ja turvallisuuspolitiikkaa. Komission jäsenten ja virkakunnan oviin kannattaakin mitä pikimmiten koputella yllä mainitut aihepiirit ja huolenaiheet mielessä pitäen.

Blogin kirjoittaja Sofia Leinonen on nuorempi vaikuttajaviestinnän konsultti, joka työskentelee pääosin energia- ja teollisuusasiakkuuksien parissa.