Taivaan milloin nään sinisen

Yhdysvallat natisee liitoksissaan. "Liberaali" "eliitti" on irtautunut "tavallisen" "kansan", kuten esimerkiksi maailman rikkaimman miehen Elon Muskin, todellisuudesta. Instituutioita ei kunnioiteta, ne halutaan tuhota. Luottamuksen, yhteisen keskustelun ja sillanrakennuksen tila kapenee päivä päivältä.

Internet mullisti tiedonvälityksen. Portinvartijoita ei enää ollutkaan, julkaisukynnys oli helppo ylittää. Tällä ajateltiin olevan demokratiaa ja sananvapautta edistäviä vaikutuksia.

Vähitellen internetin agoraksi muodostui käyttäjilleen näennäisesti ilmainen sosiaalinen media. Todellisuudessa tori oli kuitenkin aina maksullinen, se vaan maksettiin mainoksilla ja näennäisen avointa keskustelua ei kuratoi päätoimittaja, vaan algoritmi, joka antaa painoa viesteille, jotka tuottavat lisää sitoutumista alustaan. Mainostajan ansaintalogiikka itsessään siis johtaa toiminnallisiin ominaisuuksiin, form follows function, kuten designerit tapaavat sanoa. Jossain määrin alustat ovat kuitenkin suitsineet keskustelun synkimpiä puolia, itsesäätely on myös toiminut.

Mutta toimiiko se, jos yrityksen omistajan yhteiskunnallinen filosofia ei anna yhteiskunnalliselle konsensukselle arvoa? Jos yrityksen omistaja näkee alustansa algoritmin oman näkemyksensä edistämisen välineenä? Jos käyttäjien radikalisoiminen edesauttaa sekä bisnestä että muuttaa maailmaa suuntaan, jota pääomistaja toivoo? Tai jos maailman suurimman valtion johtaja näkee kaaoksen omien etujensa mukaisena?

Tätä on tullut pohdittua erityisesti X:n (artist formerly known as Twitter) kohdalla. Alusta vaikuttaa jatkuvasti toksisemmalta ja myös kotimaisia poliittisia keskustelijoita seuratessa en voi välttyä ajatukselta, etteikö juuri alusta ja algoritmi vaikuttaisi voimakkaastikin siihen suuntaan mihin toimijoiden puheet – ja puheet ovat politiikassa tekoja – ovat menossa. X radikalisoi yhteiskunnallista keskusteluamme.

Vai onko sosiaalisen median syyttäminen maailman muutoksista siltikin vain helppo tekosyy oman politiikan heikkoudelle? Aikanaan radikalisoiduttiin oluthuoneissa ja kahviloissa ilman mobiililaitteitakin.

Onkin erityisen mielenkiintoista seurata millainen keskustelukulttuuri Bluesky –palveluun on muodostumassa. Muutaman hitaamman startin jälkeen vaikuttaa siltä, että nyt palveluun on muodostunut riittävän suuri käyttäjämassa, jotta se voi kasvaa ja ehkä saavuttaa pysyvämmän aseman. Palvelussa ei ole suosittelualgoritmia, vaan käyttäjä näkee postauksia ja uudelleenpostauksia vain seuraamiltaan käyttäjiltä. Jos radikalisoitumista tapahtuu, sen syynä ovat käyttäjän omat valinnat, ei algoritmi. Algoritmitonta mediaa ei ole aivan yhtä helppoa ottaa haltuun myöskään vihamielisen valtion bottiarmeijalla.

Poliittiselle toimijalle ja politiikkaan vaikuttamaan pyrkivälle taholle tärkeää on kuunnella muutosta, miten ja missä ilmiöt syntyvät. Hyvään aikaan ei ole riittänyt vain osallisuus perinteisessä mediassa, mutta millaisen viestin organisaatio antaa viestimällä X:ssä? Vähintäänkin viestin väline, alusta, pitää miettiä tarkasti kohderyhmän mukaisesti.

Laajempi kysymys on missä ja miten pohdimme kokonaisuutta yhteiskuntana? Ovatko Elon Muskin tavoitteet ja arvot yhteneviä Suomen ja suomalaisten, Euroopan ja eurooppalaisten kanssa? Jos Musk, osana Trumpin hallintoa, tekee Euroopan edun vastaisia toimia, vastaako EU vastatoimilla? Mitä ne olisivat? Voiko vapaaseen tiedonvälitykseen ja markkinatalouteen sitoutunut Eurooppa estää toimijoita? Yhdysvallat keskustelee TikTokin kieltämisestä tai ainakin omistuksesta kansallisen turvallisuuden kysymyksenä – pitäisikö Euroopan keskustella X:stä?

Yhteiskunnallisen keskustelun agendan asettaminen säilyy, keinoista huolimatta, kaiken vaikuttamisen ytimessä. Keinovalikoima vaan on vaihteeksi elävämpi kuin aikoihin.

Kirjoittaja Hannu Oskala on Rud Pedersenin infra- ja liikenneasiakkuuksien tiimin johtaja ja aktiivinen sosiaalisen median käyttäjä.