)
Jaxuhali uusille tai uudelleen valituille aluevaltuutetuille!
Nykytiedon valossa näyttää siltä, että hyvinvointialueet selviytyvät kuntia paljon paremmin lakisääteisistä tehtävistään (THL 2025), hurraa! Enemmän epävarmuutta sisältyy siihen, mikä on alueiden itsehallinnon merkitys uudessa kokonaisuudessa, kun valtiokamreerin ankarassa talutuksessa alueiden oman päätöksenteon rajat tulevat nopeasti vastaan. Väitän, että tärkeää päätettävää on silti paljon, kun katse nostetaan palveluiden tehokkaan ja vaikuttavan järjestämisen moniin mahdollisuuksiin.
Vuonna 2022 historian ensimmäiset aluevaltuutetut aloittivat tavoitteenaan sen varmistaminen, ettei kukaan kuole turhaan, kun sote-palvelut siirtyvät kunnilta hyvinvointialueille. Turvallinen siirtymä sujui ilman ruumiita. Sen jälkeen hoidettiin hetki koronan rippeitä ja loppukausi hikoiltiin säästötalkoissa. Nyt moni asia on toisin, kun uudet valtuustot tarttuvat ensitöikseen päivittämään hyvinvointialuestrategiaa käynnistyvälle vaalikaudelle. Nostan alla muutamia sisältöalueita, joita päättäjät voisivat niin halutessaan nostaa mukaan alueen strategian uudistettuun painokseen.
Mitä mahdan tarkoittaa palveluiden järjestämisen monilla mahdollisuuksilla? Esimerkiksi alueiden välisen yhteistyön vapaaehtoinen lisääminen voisi ratkoa asiantuntijoiden mukaan välttämättömiä erikoissairaanhoidon (l. sairaaloiden) tehostamistarpeita. Ne romuttuivat melko karuun siltarumpupolitikointiin valtakunnan tasolla, mutta paikallisten asiantuntijoiden valmistelemana ja päättäjien tuella voitaisiin päästä sekä potilaita että alueen taloutta hyödyttävään lopputulokseen.
Toinen näkökulma. Ottamatta kantaa siihen, miten laajasti yksityisen ja kolmannen sektorin resursseja olisi sopivaa kullakin hyvinvointialueella hyödyntää, näyttää siltä, että läheskään kaikki valtakunnan resurssit eivät ole esimerkiksi vanhusten hoivan osalta käytössä. Sujuva pääsy tarpeen mukaisiin hoivapalveluihin on perusoikeus, mutta sen suotuisat oheisvaikutukset ulottuvat ainakin alueiden elinvoimaan, kun ikäihmisen lähipiirin normaali työssäkäynti voi toteutua.
Hyvinvointialueiden ympärillä käydään myös kiihtyvää keskustelua niiden roolista ja potentiaalista tulevaisuuden innovaatioiden kehittämisessä ja käyttöönotossa. Innovaatiomyönteisen hyvinvointialueen rakentamisessa aluevaltuutetuilla voi olla paljon annettavaa esimerkiksi siviilityöstä kumpuavan asiantuntemuksen ansiosta. Selvä haaste meillä liittyy siihen, että kuormittuneiden viranhaltijoiden huomio kohdistuu lakisääteisistä tehtävistä selviämiseen, vaikka osaamista olisi muuhunkin hyödylliseen. Päättäjien tehtävä huolehtia siitä, että relevanttia osaamista hyödynnetään ja edelleen kehitetään.
Hyvinvointialueet tekivät vuonna 2023 julkisia hankintoja yhteensä 15,6 miljardilla eurolla. Näistä hankinnoista alueet päättävät itse. Väitän, että tämä valtava rahapotti voisi tuottaa nykyistä huomattavasti enemmän tuloksia kansalaisten terveyden ja hyvinvoinnin sekä talouskasvunkin eteen, jos sen käyttöä johdettaisiin nykyistä strategisemmin. Euroopan komission PwC:llä teettämässä vertailussa (2024) Suomessa arvioitiin olevan unionin parhaat edellytykset innovaatioiden julkisiin hankintoihin. Olisiko nyt sopiva hetki viedä hyvät edellytykset käytäntöön?
Lopuksi valtion roolista. Valtiorahoittajan kaksi pääajuria ovat laki hyvinvointialueiden rahoituksesta ja rahapula. Rahoituslaki ei nykyisellään kannusta alueita oikein muuhun kuin tehokkaaseen sairauksien diagnosointiin, mutta ei se sentään rankaise siitä, jos muussakin onnistutaan! Kannustan uusia aluepäättäjiä askeltamaan kohti vaikuttavaa palveluiden järjestämistä, koska kristallipalloni paljastaa myös lainsäädännön kehittyvän jatkossa samaan suuntaan.
Kirjoittaja Tatu Laurila suhtautuu intohimoisesti sosiaali- ja terveyspolitiikkaan. Hän työskentelee Rud Pedersenin terveystiimin vetäjänä.
)
)
)