Kehysriihi: kun vyö muuttuu kuminauhaksi?

Ensi viikon alussa (5.-6.4.) maan hallitus kokoontuu vuosittaiseen kehysriiheensä eli neuvottelemaan julkisen talouden suunnitelmasta seuraavalle neljälle vuodelle. Suunnitelma asettaa valtion talousarvioiden eli vuosittaisten budjettien määrärahakaton, jota hallituksen ei tulisi budjettia tehdessään ylittää – normaalioloissa.

Kehysriihessä sovitaan periaatteessa vain kehyksistä eli budjetin kattosummasta, mutta koska kattoa voi olla vaikea asettaa paikalleen ilman talon muita elementtejä, kehysriihestä on vaivihkaa tullut myös kehyksen ensimmäisen vuoden budjettiriihi. Toki budjettia täsmennetään ja lasketaan uusiksi varsinaista budjettiriihtä varten (tänä vuonna 31.8.–1.9.), mutta mitä pidemmälle mennään, sitä vaikeammaksi menojen muuttaminen käy.

Varsinaisesti budjettivalta kuuluu eduskunnalle, mutta eduskunnan rooli on typistynyt ns. joululahjarahoihin, joiden kokonaismäärä tulee hallitukselta. Eduskunnan muutoksiin on siis etukäteen varauduttu ja saattaapa jopa ilmetä sellaista, että hallitus jättää rahoittamatta kohteita, joiden tiedetään olevan ns. eduskunnan suojeluksessa – kun eduskunta kuitenkin sitten omassa käsittelyssään osoittaa näille kohteille rahoituksen.

Prosessi menee sekä kehyksen että itse budjetin osalta niin, että ministeriöt tekevät esityksensä valtiovarainministeriölle, minkä jälkeen niistä neuvotellaan kahdenvälisesti. Tämän jälkeen VM valmistelee pohjaesityksen, jonka hallitus sitten hyväksyy jollakin tavalla muutettuna. Hallituksen hyväksyntä edellyttää usein pitkiä keskusteluja sekä erityisavustaja- että ministeritasolla.

Vuosikymmen sitten hallitus piti kunnia-asiana selvitä riihestä yhdessä päivässä, jotta se näyttäisi toimintakykyiseltä ja päätöksiin kykenevältä. Nykyisin neuvotteluihin menee ainakin ilmoitettu aika ja keväällä 2021 jopa yhdeksän päivää hallituksen kaatumisenkin ollessa lähellä. Hallituksen kaataminen on kuitenkin useimmiten huonoista vaihtoehdoista huonoin, mikä yleensä pelastaa kuilun reunalla seisovat puolueiden puheenjohtajat.

Neuvottelujen virallinen pidentyminen ei varsinaisesti ole koko totuus, vaan kertoo siitä, että politiikkaa tehdään nykyisin enemmän myös median kautta. Äänestäjien pitää koko ajan nähdä, kenen joukoissa kukin seisoo. Aiemmin budjettien tekeminen ei ollut yhtä läpinäkyvää, eikä keskeneräisiä neuvotteluita avattu niiden ulkopuolella.

Kyllähän aikaa aiemminkin tuhraantui, se vain tehtiin ennen riihtä avainministereiden ja heidän avustajiensa kesken. Tämä oli omiaan turhauttamaan hallituksen muita ministereitä, joiden odotettiin kyllä ilmaantuvan paikalle, mutta vain toteamaan neuvottelujen lopputulos. Ja olihan niitäkin riihiä, missä koko muu hallitus odotti kolme tuntia sitä, että silloinen ”nyrkki” pääsi sopuun ns. jonopelloista (tietäjät tietää…).

Julkisuudessa aiemmin paljon vilahdellut ”kehyksissä pysyminen” lienee nyt siivottu pois kehysriihen asialistalta Ukrainan sodan ja maailmantalouden kehityksen takia. Kehyksissä voi toki pysyä säästämisen lisäksi myös muuttamalla laskentatapaa ja siirtämällä menoja kehyksen ulkopuolelle tai tulevaisuuteen. Vyö joustaa tarvittaessa.

Menokehyksiä nostettiin jo Rinteen hallitusohjelmaneuvotteluissa, mutta nekään eivät riittäneet, kun korona rantautui Suomeen. Nyt Ukrainan sota ja huoltovarmuus ovat syitä tehdä investointeja mm. puolustukseen ja maatalouteen. Ja koska hallituspuolueita on viisi, muitakin kohteita voi ilmaantua.

Pohjalla ovat entuudestaan ikääntymisen aiheuttamat menot, joiden takia teemme esim. sote-uudistuksen. Eikä tietenkään ole mikään sattuma, että hoitajien lakko alkaa juuri ennen kehysriihen alkamista. Jää nähtäväksi, missä määrin hallitus puuttuu asiaan nyt.

Menolisäykset on nyt jouduttu rahoittamaan lisävelalla, kun taloustilanne on sakannut. Valtiontalouden tasapaino on itse asiassa ollut miinuksella jo vuodesta 2009, mutta koska homma tuntuu etenevän – ja vaihtoehdot ovat kivuliaita – asiantila eli budjetin tilkitseminen velkarahalla on jotenkin normalisoitunut. Aiemmilla hallituskausilla niin tärkeät EU:n budjettisäännöt ovat tällä hetkellä muisto vain.

Ensi viikolla pitäisi kuitenkin löytää koti myös 370 miljoonaan euron säästöille, koska näin on aiemmin sovittu. Erinäisten julkisten rähinöiden takia osoitteet ovat saattaneet matkan varrella muuttua. Monet muut hankaluudet onkin onneksi siivottu pois tieltä aiemmin, kuten työllisyyspaketti ja osa ilmastokysymyksistä. Mitkään neuvottelut kun eivät kestä määräänsä enempää ongelmia.

Kirjoittaja on yhteiskuntasuhteiden konsultti, toimitusjohtaja, veronmaksaja ja äiti.