Kuka uskaltaa vastustaa virkamiestä?

Muistelen, että kuulin käsitteen ”virkavastuu” ensimmäisen kerran ministeri Seppo Kääriäisen suusta. En enää muista mistä asiasta oli kyse, mutta muistan paatoksen ja perusteellisuuden, joka eduskunnan puhujanpöntöstä huokui, kun edustaja kertasi kyseessä olevan asian valmistelun tehdyn virkavastuulla. Koska ministeriön virkamiehet ovat toimineet virkavastuulla, on asian vastustaminen loogisesti ajatellen vastuutonta.

Vuodet vierivät, mutta virkavastuu on säilynyt poliittisen argumentoinnin työkalupakissa. Esimerkiksi marraskuun lopulla eduskuntakeskustelussa virkavastuu oli esillä monessa eri teemassa: Sofia Virta totesi, että suomalaiset viranomaiset tekevät itärajalla työtä virkavastuulla. Liikenne- ja viestintäministeri Lulu Ranne kertoi, että satamista ja jäänmurrosta huolehditaan virkavastuulla. Valtiovarainministeri Riikka Purra vetosi, että sosiaaliturvaan tehtävien muutosten vaikutusarviot on tehty STM:ssä ja VM:ssä virkavastuulla:

”Nämä vaikutusarviot on tosiaan tehty STM:ssä ja VM:ssä virkavastuulla, niihin ei liity mitään poliittista ohjailua tai sitä, että hallitus haluaisi saada tietynlaisia tuloksia.”

Samoin ministeri Sanni Grahn-Laasonen muistutti SDP:n vaihtoehtobudjetista keskusteltaessa, että sosiaaliturvamuutosten vaikutusarviot on kattavasti arvioitu virkavastuulla.

Poliittisessa debatissa virkavastuu näyttäytyy siis argumenttina, jolla jokin asia puhdistetaan ideologisista ja poliittisista tarkoitusperistä. Virkavastuulla tehdään työt työnä ja otetaan asiat asioina.

Toisaalta tiedämme julkisuudesta, että aivan hiljattain eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnassa suljettujen ovien takana salamoi ja aikataulut olivat paukkua, kun poliittinen enemmistö äänesti muutoksia virkamiesten valmistelemiin pohjaesityksiin samaisista sosiaaliturvamuutosten vaikutuksista. Nämäkin esitykset oli valmisteltu virkavastuulla, mutta nyt sitä ei erityisesti tuotu esiin.

Erityisen kiharaiseksi asia meni toisessa teemassa, kun sisäministeriön virkamiehet valmistelivat esityksen itärajan sulkemiseksi rajanylityksiltä, mutta apulaisoikeuskanslerin mielestä esitys ei ollut oikeudellisesti kestävällä pohjalla. Sekä sisäministeriön että oikeuskanslerinviraston virkamiehet työskentelevät virkavastuulla, mutta nyt virkavastuulliset olivatkin keskenään eri mieltä.

Virkavastuu tarkoittaa karkeasti ottaen sitä, että virkamies on vastuussa niistä toimista ja virheistä, joita hän virkaa hoitaessaan tekee. Perustuslain mukaan virkamies vastaa toimiensa lainmukaisuudesta, ja samoin perustuslain mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja kaikessa julkisen vallan käytössä on tarkoin noudatettava lakia.

Virkavastuu koskee kaikkia julkishallinnossa työskenteleviä virkamiehiä ja viranhaltijoita, jotka käyttävät julkista valtaa. Virkavastuu voi kohdistua myös muihin julkisessa hallinnossa työskenteleviin henkilöihin sekä luottamushenkilöihin.

Virkavastuu siis tarkoittaa sitä, että virkavastuulla tehdyn asian tulisi noudattaa lakia. Virkavastuu ei tarkoita sitä, että sen avulla voitaisiin perustella jonkin asian olevan hyvää ja oikein. Siitä huolehditaan poliittisen harkinnan avulla ja sitä arvioidaan poliittisessa keskustelussa.

Siksi on syytä olla tarkkana, kun poliitikko väistää omaa poliittista vastuutaan ja käyttää asiansa perusteluna valmistelijan virkavastuuta. Perusteluista löytyy todennäköisesti heikko kohta, jos poliitikko perustelee kantaansa sillä, että kannan valmistelussa ei ole rikottu lakia.

Pasi Ahola on vanhempi konsultti, joka on työskennellyt pitkään julkisen sektorin strategisen ja poliittisen viestinnän parissa.